Itsemurha ~ poispääsy vai virhearviointi

Ihan näin ensteks, kiitos kaikille lukijoille ja niille ketkä on jaksanu tätä lueskella vaikken kovin aktiivinen oo ollukkaan:) Iso kiitos kaikista kommenteista ja palautteesta mitä on tullu:) Sillon ku alotin en olis koskaan uskonu et ylitän sen 100 lukukertaa ja nyt niitä on reilu 6000! Joten kiitos:)

Jos mun sydän eksyy,
sä viet mut kotiin.
Näytät tien takaisin,
et anna mun kulkea harhaan.
Pidät kädestä kiinni,
johdatat todellisuuteen.
Et anna haaveisiin vaipua, 
tuet kun olen heikko,
pidät mut hereillä.

Kuljet mun mukana,
sydämeen säilöttynä.
Kirkastat huomisen, tulevan,
oikeille raiteille ohjastat.
Näytät polun,
turvaat selustan,
et lyhistyä anna.

Pidät kädestä kiinni,
haaveissani olet läsnä.
Kun silmäni suljen,
näen sateessa hymyilevät kasvot,
vaikken ääriviivoja tunnista,
tunnen läheisyytesi lämmön.

Ootteko huomannu kuinka pelottavaa on ettet tiiä mitä toinen tuntee. Se, kuinka hyvin toinen pystyy salata sisälleen kaiken sen pahan olon. Ku "tottuu" ihmisiin jotka avoimesti kertoo mikä vaivaa ja kaiken mikä on huonosti tai stressaa olettaa vaistomaisesti et kaikki tekee niin. Meit on kuitenki valitettavan monta sellasta jotka kertoo ns. "jokapäiväsiä huonoja asioita" tai sellasia arkisia, yleisiä. Niistä olettaa et ne kertoo kaiken, mut entä jos ne ihmiset on just niitä ketkä kertoo vaan ne arkipäiväset ettei kukaan koittais kysellä mitä niille oikeesti kuuluu? Sit on näitä jotka ei puhu mistään henkilökohtasesta. Näitä, joitten mielestä on heikkoutta purkaa taakkaansa muille, koska se on sun oma, se pitää kantaa loppuun asti. On niitä jotka ei yksinkertasesti pysty tai haluu vatvoo, muistella omii asioitaan. Sen takii ne on yleensä niitä kuuntelijoita. Mut just se miten hyvin omat tunteet oppii salaamaan iän ja kokemuksen myötä on tosi hämmentävää.

Miksei ihmiset kyseenalaista mitään ite, vaan luottaa sokeesti sihen mitä toinen sanoo. Jos kysyt ihan keltä vaan et onks kaikki hyvin, mitä sulle oikeesti kuuluu tiiätte vastauksen jo etukäteen. "Iha jeees", "Hyvää kuuluuu, sulle?". Jokasella on ihan varmaan pahoja päiviä, toisilla useemmin ja toisilla jatkuvasti. Silti vastaus on aina sama. Miks sitä ei sit vastata vaan rehellisesti et oli paha päivä? 

Kuitenki, mun asiani koskee itsemurhaa, ja sitä millasia ajatuksia se ylipäätään herättää. Kun sulla on kaveri jolla on jo pitemmän aikaa menny huonosti, oikeestaan aina etkä oo huomannu sitä miten paha sen on olla se sattuu. Se sattuu koska tajuut, et joku päivä olsit voinu herätä ja huomata et toinen on lähteny pois omasta toimestaan etkä olis huomannu merkkejä. Et olis saanu kertoo sille kuinka tärkee se on, et olis pystyny hyvästellä sitä. Sen takii on niin tärkee kertoo muille mitä ne sulle merkitsee. Ihminen joka on avoin ja sosiaalinen yleises seurassa on kotona koulupäivien jälkeen täysin hajalla. Ja sä, jonka olis pitäny olla sen ystävä et oo nähny sen hymyn taakse. Et oo nähny sitä mitä se toinen tuntee. Kaikki ne asiat, jotka paljasti sen pahan olon näkyy sulle vasta jälkeenpäin ja sitä vaan kysyy iteltään mitä olis voinu tehä toisin. Olsinko mä voinu auttaa, tai vaikuttaa sihen päätökseen jättää se tekemättä? 

Ku yhtäkkiä ihan puskista tulee ilmotus, ettei toinen jaksa enää. Kuinka edellinen kerta epäonnistu, mut tälläkertaa ei epäonnistu. Et tästä tulee ainoo teko jossa se on koskaan onnistunu, sun ajatukset pysähtyy. Ajatteleeks se toinen oikeesti et kaikilla ois paljo helpompaa ilman sitä? Ootteko miettiny sitä, et jos joku teijän läheisistä tekis itsemurhan, tai ei välttämättä tarvii olla kovin läheinenkää, riittää et tunnet sen ihmisen, niin mitä sä sillon ajattelisit? Olisitko vihanen? Pettyny ittees tai sihen toiseen? Surullinen, hämmentyny tai tuntisitko vaan tyhjyyttä. Et tietäis mitä tunnet ja kuitenki tuntisit kaikkee mahollista samanaikasesti. 

Seuraukset? Itsemurhaa harkitseva ihminenhän näkee maailman ainoostaan pahana. Se näkee elämänsä yhtenä umpikujana josta ei enää voi kääntyy pois. Ymmärrän minkä takii ihmiset ei puhu pahasta olostaan. Ne ei haluu huolestuttaa muita, ei haluu olla vaivaks. Silti ne ihmiset ketkä ei puhu aiheuttaa ehkä eniten huolta muille. Ootteko koskaan huomannu tai ajatellu sellasta asiaa, et ku joku edes sanoo sulle et on meinannu tehä itsemurhan alat heti analysoida kaikkii muita. Kiinnität enemmän huomiota ihmisten käyttäytymiseen ja huolestut heti jos huomaat minkäälaisii poikkeemia "normaalista". Alat pelätä ja meet paniikkiin. Pelkäät jatkuvasti sitä et yhtäkkii joku tekee sen lopullisen päätöksen mistä ei tulla enää takas. Pelkäät sitä kaikkien kohalla. Et osaa samallalailla ottaa asioita rennosti ku ennen. Joku tulee itkien sun luo ja pelkäät heti pahinta. Jollain on paha päivä ja haluut tietää mikä sillon muttei se kerro. Sun mielessä soi samantien hälytyskellot ja pahennat vaan asioita ku et anna sen ihmisen olla rauhassa. Jokanen tarvii joskus omaa tilaa ja omia ajatuksia. Se pelko on kokoajan sulla valmiustilassa hyppäämään esiin vaikka asiat näyttäiski pintapuolisesti menevän parempaan. Mut eihän se ihminen ennenkää näyttäny todellisii tunteitaan, joten miten voit luottaa sihen et kaikki olis paremmin. Ehkä se on vaan uponnu syvemmälle eikä jaksa enää potkii vastaan vaan se on jo luovuttanu.

Mitä ihmiset sit itsemurhasta ajattelee? Toiset ajattelee et on itsekästä tehä niin. Toisten mielestä se on ihan oma valinta. Jossei kestä, voi samantien luovuttaa. Mut ajatelkaa miten mahtava fiilis tulis sit myöhemmin ku et luovuttanukkaan? Jatkoit sinnikkäästi potkimista ja kaikki kääntyki parempaan. Toiset pitää sitä säälittävänä, heikkona. Entä jos ei vaan ollu enää syitä, minkä takia olis ollu vahva? Kaikilla tulee epätoivonhetkiä, mut se menee ohi. Aikanaan. Mut älä ikinä toista ihmiselle joka harkittee itsemurhaa, et "kaikki kääntyy viel hyväks." Et voi luvata sellaselle ihmiselle asioita joita et voi pitää. Mut kaikilla ei oo sitä joka kertois et täältä on mahollisuus kiivetä ylös. Sitä ei oo sillon ku sitä oikeesti tarvis. Jos ihminen päättää elämänsä niin kauheen aikasin, eihän se tiiä mitä tulevaisuus ois sen polulle kantanu. Se olis voinu yllättyy siitä kuinka hyvä elämä sil ois loppujen lopuks ollu. Yleensä riitojen jälkee ku ilma on raskasta ja sitä on vaikee hengittää kaikki tuntuu niin lopulliselta. Ei täälä kukaan kestä. Moniki sellanen, jolla on ollu vaikee elämä on kääntäny sen ihan uudeks voimavaraks. Toiset on kirjottanu kirjan siitä mitä tuntee ja toiset on päässy musiikin kautta eteenpäin. 

Oon kans pitemmän aikaa jo miettiny, et voiks itsemurha olla myös psyykkinen? Voiko ihminen ajaa ittensä psyykkiseen itsemurhaan? Voiko ihminen tappaa ittensä henkisel tasol esimerkiks hoitamattoman vakavan masennuksen kautta? Pystyyks sellasta ihmistä auttaa? 

Lainaan nyt yhtä ihanaa Mikaelaa, joka kirjotti blogissaan että " Varmasti jokainen meistä haluaa lopulta vain olla onnellinen, vaikka siihen johtavat polut vaihtelevatkin rajusti ihmisestä riippuen.". Entäs jos toiselle onnellisuus on selviytyä voittajana taistelustaan erilasten sairauksien kanssa, kun taas toiselle onnellisuus voi olla kaikesta luopumista. Kuka sitte päättää, millasia valintoja ihminen saa tehä ollakseen onnellinen? Tai jättää tekemättä. Sillon ku oot tekemässä sun elämän kannalta niinkin merkittävää päätöstä ku sen päättäminen, sun kannattaa muistaa, et oot vasta pienenpieni taimi, mut ajan ja lämmön myötä susta kasvaa jotain merkittävää. Jotain ainutaatusta, ja sussa on piirteitä joita ei välttämättä muista löydy. Sä saatat olla se ratkaseva piirre.

Just kaverin kanssa juteltiin joku aika sitte siitä kuinka täälä blogin puolella mun kaikki päivitykset on täynnä kysymyksiä ja jokanen lause loppuu kysymysmerkkiin. No, nyt saatte lisää tätä. Kysymykset meinaan avartaa sun näkemystä ja saa sut ajattelee ite. Ku antaa kysymyksen, sihen alkaa lähestulkoon pakosti miettimään et kuinka ite vastais sihen kysymykseen eikä usko suoraltakädeltä kaikkee mitä sulle sanotaan. Eli toisinsanoen esitän kysymyksiä et saisin ihmiset ajatteleen ite ilman et kaikista tulis yhtä suurta massaa tasan samoilla, valmiiks kerrotuilla vastauksilla.

Pitäkää huolta itestänne ja toisistanne, rakastakaa.
"Tekemisen arvoista on vain se, minkä tekee toisen puolesta."

~Satu