6.4.2015

Haasteita


Sain tossa joku aikaa sitten muutaman haasteen Mikaelalta, ja aattelin ne nyt sitten toteuttaa pois alta. Teen tän kahessa eri osassa, koska ne oli niin erilaiset, että fiksummin saan nidottua ne näin.  Näissä molemmissa haasteissa on ilmeisesti -mikäli nyt oikein ymmärsin, saada näkyvyyttä meille pienemmille blogeille. Yritän pitää nää mahollisimman tiiviinä, ja tässä pääsiäisen aikaan koitan saada ilmoille vielä "oman" postauksenkin. :) 
(Tän päivityksen kuvat koostuu pääasiassa lukioajan "onnellisuuskuvista", koska kaikki muut on nyt hetkellisesti häveiksissä)

Sain 11 kysymystä asioista liittyen kaikkeen, joten eiköhän käynnistetä aivot vielä kertaalleen näin kirjotusten jälkeen.

1.Missä olet ja mitä teet viiden vuoden kuluttua? Kuvaile tyypillistä päivääsi.

~On hassuu ajatella mitä tekee viiden vuoden päästä. Vastahan mä selvisin kolmesta edellisestä. Viiden vuoden päästä mä oon 24. Jo pelkästään se tuntuu hassulta. Sillon pitäis olla aikuinen. Mun toive, unelma, haave olis tolloin olla Skotlannissa/Englannissa opiskelemassa kriminaalipsykologiaa ja politiikkaa jollain tasolla. Tai et oisin tullu sieltä jo takasin tutkinto kädessä. Et mulla olis unelma-ammatti, perhe ja omakotitalo merenrannalla. Mut sitä ei tiiä minne elämä sut kuljettaa. Todennäkösesti tää tulee jäämään haaveeks ja työskentelenki lopun elämääni apteekin siivoojana. Mikäs siinä, olishan edes työpaikka.. Mä toivon, että viiden vuoden päästä mulla olis edes puolet tästä onnellisuuden määrästä mitä on nyt. 

Nyt ku oon "lomalla", mun päivän ohjelma vaihtelee aika paljo sen mukaan oonko töissä vai en, vaikken muutamaa tuntii kauempaa sielä oliskaan. Mut pääasiallisesti herään siinä  seiskan maissa ja lähen viemää hevoset pihalle, siivoon tallit ja lenkitän koirat. Teen omat aamutoimet, pistän pyykkikonen pyörii, selaan puhelinta, sit teen jotain satunnaisii rästitöitä, lähen käymää kaupas, teen ruokaa, lenkitän koirat, meen salille ja töihin tai lähen samulinkaa jäähallille ja sit illal tuun kotii ja käyn ottaa hevoset sisälle ja teen iltatoimet ja selaan puhelinta tai käyn läpi valokuvii ja kattelen jotain sarjoi netistä. Siinähän tuo on päivä aikalailla mennykki. Tosin nyt ku saan pääsykoemateriaalit ni todennäkösesti ohjelmat taas muuttuu :D



2. Minkä harrastuksistasi koet vaikuttaneen suhun eniten?

~Oon vähä kahen vaiheilla. Tai no kolmen. Ammunnan kautta oon oppinu enemmän itestäni ja elämästä ylipäätään, en välttämättä ammunnasta itestään, mut niiden ihmisten ansiosta keitten kans oon sitä käyny tekemäs. Futis taas jätti muhun niin henkiset ku fyysisetki jäljet ja sitä on oikeestaan ikävä aikalailla koko aika. Mut ehkä kuoro on se joka on vaikuttanu eniten. Se on ollu ehkä kaikki ratkasevimmas asemas siinä, miten oon alkanu ymmärtää ja hyväksymään itteni sellasena ku oon. Se on antanu ehkä kaikki laajimman näkökulman maailmaan ja ne ihmiset sielä opetti ihan tietämättään niin valtavasti. Kyl kuoro on varmaan se mikä on vaikuttanu eniten, koska se anto aikanaan mulle konkreettisen esimerkin siitä et mulla on jotain mistä mä voin olla ylpee.

3. Jos saisit käyttää vapaasti kolme toivomusta, mitä toivoisit?

~Mun ensimmäinen toive olis se, et saisin tarpeeks rohkeutta ja päättäväisyyttä toteuttaa ne omat unelmat ja samaan aikaan olla tukena muitten unelmien toteuttamiselle. Mitään ei pidä saada liian helposti, se et se tuntuu saavutukselta, ni sen eteen täytyy tehä töitä ja taistella.

Toinen toive koskis ehkä sitä, et toivoisin kaikille sitä arvostusta jonka se ihminen ansaitsee. Et se sais kiitoksen ja kehun työstään tai ajatuksistaan,olemisestaan. Et jokainen osais arvostaa niin itteään ku muitaki persoonana, jota kenelläkään ei oo oikeus muuttaa tai arvostella.

Kolmas toive olis sit sellanen, et annetaan lasten olla lapsia. Annetaan niitten kokeilla ja oppia, ei kielletä kaikkee valmiiks koska joku muu on todennu et ku putoo puusta ni sattuu. Aikuisuuteen ei oo mikään kiire, koska se ei lopu. Lapsuus loppuu.



4. Mikä on suurin saavutuksesi elämässä tähän mennessä?

~Se, et pyristelin lukion loppuun asti, ja jos vielä valmistun ylioppilaaks, ni oon saavuttanu elämässäni jo enemmän ku uskalsin kolme vuotta sitte toivoo :)

5. Missä erityisesti haluaisit olla parempi?

~ Mä haluaisin olla parempi ystävä.

6. Olitko lapsena ihastunut johonkin fiktiiviseen hahmoon/julkisuuden henkilöön? Mihin/keneen?

~En tiiä oliks se ihastumista vai pelkkää ihailua, mut Rölli ja Nuuskamuikkunen. Ja ne maahiset Willowsta. Ja sit Pocahontasist cocou (en tiiä kuinka kirjotetaa, mut intiaanimies puolikaljulla joka ammuttii sihen lätäkköö) ja Karhu Veljeni Kodasta se niitten velejsten vanhin joka muuttu kotkaks oli täydelline:D



7. Mikä on ollut pahin tyylimokasi?

~Tää kysymys saa pakostikki hymyn huulille, koska se tulee ihmiseltä joka on tuntenu mut viimeset 11 vuotta:D Mun tyyli ei vieläkään oo täysin sellanen minkä haluisin sen olevan, mut pahimmat mokat tuli varmaan siinä seiskaluokalla ku yhdistin ylikasvaneeseen  otsatukkaan (jonka laitoin joko ponnarilla töyhtöks pois silmiltä tai vedin sen omenapinnillä sliipatusti) ne karmivat Seppälästä ostetut "hauskat", kirkkaat painokuvioiset T-paidat räikeillä kontrastiväreillä ja mustan pitsihameen ja mustat legginssit ja punaraidalliset varvassukat... Viimestään tässä kohtaa kuuluu laulaa "Minä olen muotitietoinen.." ja siirtää katse mun niiteillä ja erilaisilla nauhaviritelmillä varustettuun harmaaseen Snoopy-laukkuun. Voitteko kuvitella, enkä osaa edes hävetä.

8. Paras saamasi elämänohje?

~"Ku seuraat sielullas, et jaloillas, ja näät sydämellä etkä silmillä, ni maailma on sun askelille ja ajatuksille avoin mihin suuntaan vaan."

9. Mitkä maat ja kaupungit sisältyisivät unelmiesi reilireittiin?

~No nää nyt ei tuu missää järjestykses mut nää ois ihana käydä ainaki: Brugge (Belgia), Oban+Glasgow (Iso-Britannia), Cannes+Toulouse (Ranska), Hohenschwangau (Saksa), Zagreb (Unkari) ja Normandia (Ranska).


10.Mistä teostasi/luonteenpiirteestäsi/taidostasi olet ylpeä?

~Luonteenpiirteistä ehkä eniten sellanen ennakkoluulottomuus:D

11.Mikä on paras muistosi lukioajalta?

~Kuulostaa niin kliseiseltä sanoo et ei osaa päättää parasta koska oli monta hyvää. Mut täl kertaa se on niin totta. Lukioon mahtuu paljo vaikeitaki hetkiä, mut siitä huolimatta tää on oikeesti tähänmennessä ollu mun elämän parasta aikaa. Sellaset pienet, arkiset asiat teki siitä lähestulkoon täydellistä. Silmäkulmassa vilahtava ilopilleri, vihkoon raapustellut laulunsana -keskustelut, slällärireissut, rasvan haju, tyttöjenillat ja yhteiset muistot niin oppitunneilta ku  välinevarastostaki on kaikki niitä asioita, jotka tulee muistaa lopun ikäänsä. Toivottavasti.  Lukiossa oli ihanaa seki, et ne ihmiset sielä oli sellasia keitten kanssa viihtyy vapaa-ajallaki:) Ja alle vielä muutama kuva yhteisiltä tempauksilta :)








~Satu



23.2.2015

Hymyn lähettiläs, onnellisuuden edelläkävijä


 "Suru on rakkauden syysasu.Toiset pitää syysasuaan päällä pidempään, toiset luopuu aiemmin" Ainoot sanat jotka muistan papin kuiskanneen valkosen arkun vierellä, pää painettuna alas.

Tää vuosi, mennyt vuosi 2014 on ihan rehellisesti sanottuna ollu järkyttävän raskas. On tapahtunu niin paljon sellasta nopeeseen tahtiin, etten olis ikinä voinu kuvitella maailmankaikkeuden pystyvän niin nopeeseen toimintaan. En kuvitellu että niin paljon voi muuttua ja hävitä ihan tosta vaan. En vaan uskonu sihen ettei kaikki oo pysyvää.. Vaikka olishan mun jo pitäny se tietää. Kai mä vaan toivoin ja oletin että se onnellisuus mikä mun elämässä ja ympärillä oli taas tullu takas, jatkuis ikuisesti. Mut ei, ikinä ei pidä luottaa liikaa. Ei saa turtuu hyvään oloon. Jos kaikki rupee näyttää täydelliseltä, kannattaa alkaa varautuu sihen et kohta kaikki on taas mukkelismakkelis. Älkää käsittäkö väärin, tää vuos on ollu myös ihan älyttömän antosa. Paljon ihania muistoja ja hetkiä. Henkistä kasvamista ja omien vahvuuksien löytämistä. Tää vuosi on kaikenkaikkiaan ollu erittäin kirjava. Se on antanu lisää, ottanu pois, säilyttäny paljon ja kasvattanu vielä enemmän. 


Mul oli tossa loppuvuodesta hetken aikaa päällä sellanen "tunteeton tila". Tai, tunteeton on ehkä väärä sana. Mul oli liian paljon liian vahvoja tunteita, niin et niitä ei oikein osannu sisäistää, eikä oikeen ollu ihan varma siitä mitä tuntee. Tai et jossain kohtaa tuli sellanen tietyn tasonen "tunnottomuus". Mikään ei oikeen ollu mitään, ja tunteet oli hirveen vaikee jotenki erotella. En pystyny satavarmasti sanomaan tunsinko esim. iloa vai inhoa mut nyt se kaikki on taas ohi ja pyörät pyörii eteenpäin. Ei tietenkää jatkuvasti ollu sekamelskaa, mut sellanen pieni peikko satunnaisesti pomppas takaraivosta verkkokalvolle ja alotti oman tarinansa. Mut se kuuluu elämään. Ne peikot kestää ja niitä oppii arvostamaan. Ne ei päästä todellisuutta lipumaan liian kauas.


Aina puhutaan siitä kuinka elämäs pitäis päästä eteenpäin. Unohtaa epäonnistumiset ja sulkee kaikki paha pois mielestä. Mut jos puolet sun identiteetistä koostuu niiden kokemusten aiheuttamasta kasvamisesta, vahvistumisesta niitä ei voi noin vaan työntää syrjään. Puhutaan siitä kuinka ei saa jäädä vatvoon asioita, pitää vaan pitää pää pystyssä ja katse eteenpäin. Ei alas, ei sivulle, eikä missään tapauksessa taakse. Historian pitää antaa olla, vanhoja ei kuulu kaivella. Menneisyydestä ei saa oppia. Sun täytyy toistaa samat virheet ja ajatukset uudestaan ja uudestaan, koska yhteiskunta käskee olla kurkistamatta selän taakse. Mut niinku iki-ihana Rafiki-apina Leijonakuninkaastaki totee "Menneisyys sattuu, mutta sitä voi joko paeta tai siitä voi oppia."


En voi sanoo et mun elämä olis ollu jotenki erikoisen rankkaa ku kuuntelee sitä kaikkee mitä jotkut on kokenu, mut jokanen elää omaa elämäänsä. Vaikka itekki jatkuvasti vertaan mun elämää, kokemuksia ja valintoja sihen millasta muilla on ollu, ei se tarkota sitä et jos jollakulla toisella on ollu rankka elämä, mä en vois pitää mun omaa elämää ihan samalla tavalla raskaana. Kukaan ei kuitenkaa täysin tiiä totuutta siitä miten kukaki elää ja miten se kokee asiat. Toiselle esimerkiks hamsterin kuolema voi oikeesti olla iso juttu, ku taas samaan aikaan toinen on helpottunu ku pääsee koirastaan eroon. Se on niin ihmisestä kiinni. 

Mitä "vanhemmaks" tulee, sitä enemmän alkaa ajatella sitä miten muut asiat kokee. Tai mä ainaki. Ennen oikeestaan kohautin sisäisesti olkapäitä jos joku sano pieleen menneen päivän jälkeen ettei jaksa enää, tai kerto kuinka itki monta päivää sen linnun puolesta joka törmäs ikkunaan. Ja kadun sitä et oon joskus oikeesti saattanu olla niin kauheen välinpitämätön. Nykyään sitä ajattelee niin paljo laajemmin. Sitä yrittää suhtautuu asioihin sellasella periaatteella, miten ite toivois muitten suhtautuvan samassa tilanteessa.



Viime vuosi oli mun elämän yks parhaista. Vaikka sen sisältö on aika samankaltanen kun aiempienki vuosien, niin ihmiset, oma elämänasenne ja se kuinka tulevaisuuski alko pikkuhiljaa muotoutuu, teki siitä ihan mahtavan. Tietty se vuosi toi tullessaan paljon sellastaki mitä ei vielä edeltävänä vuonna ois osannu käsitellä. Ylioppilaskirjotukset esimerkiks on aika iso ja lopulta hallitseva osa viimestä lukiovuotta, ja ennen joulua kirjotettiin jo ensimmäiset alta pois. Se oli helpottavaa, mut toisaalta se helpotus on osasyylinen tänhetken motivaatio-ongelmiin. 


Viimevuoteen mahtu paljon rakkautta, menetystä, iloa, haasteita, onnistumisia... Niinku varmaan ihan jokasella meistä. Kun mietitään sitä kehitystä, mikä mussa ainaki ihmisenä tapahtu, oon vaan onnellinen siitä että mun rohkeus on riittäny sihen että teen omat valintani enkä anna muitten vaikuttaa. Onnellinen siitä, että oon kokenu asioita, jotka muitten vaikutuksesta ois voinu jäädä kokematta. Mut samaan aikaan oon onnellinen niistä asioista jotka koin muitten ansiosta. Oon kiitollinen kaikille niille ihmisille jotka on ollu mun elämässä mukana joko sitten pitemmän tai lyhyemmän aikaa. Kaikille niille uusille tuttavuuksille, ja kaikille niille, jotka kaikessa kiireessä on jääny vähän liian taka-alalle, mut jotka silti on mukana mun elämässä. 


Elämässä on paljon ihmeellisiä asioita, niitä vaan ei välttämättä nää. Ihmisistä on tullu niin avuttomia. Varjoja, jotka toivoo vapautta säännöistä ja naruista. Kukaan ei kuitenkaan tee mitään sen vapauden eteen. Kukaan ei uskalla. Kaikki on ku koiria, jotka odottaa palkintoa hyvästä käytöksestä ja tottelevaisuudesta, mut joka ei uskalla kapinoida rangaistuksen pelossa ku se jätetään nääntymään liekaan. Ihminen on olentona julma ja arvaamaton, mut pienellä ohjeistuksella ja taustatuella niistäki voi kovertaa esiin sen kauniin osan. Sen osan, joka kykenee kattomaan maailmaa muillaki silmillä ku niillä omillaan. Sen, joka osaa rakastaa ja kunnioittaa, astua ennakkoluulottomasti askeleen lähemmäs ja nauttia elämästä ilman jatkuvaa egonnostatusta.



 "Ihmisenä tässä maailmassa näkee paljon pahaa, sieluja täynnä vihaa ja väkivaltaa. Meidän tehtävämme on kohdata nämä ihmiset, ja ajan mittaan emme ehkä näe enää muita. Kuten kaiken pahan suhteen, siitä voi syntyä hyvääkin. Se voi koota yhteen hyväsydämisiä ja rehellisiä ihmisiä. Se täyttää sydämet rakkaudella, joka kestää ikuisesti. Se luo myös ystävyyssuhteita,- jotka kestävät elämän vaikeimmatkin haasteet. Joskus hyvät asiat tulevat tarpeeseen ja odottamatta. Jos onneksemme huomaamme sen ja arvostamme sitä, -se saa miltei unohtamaan kaiken pahan."


Maailma on upee paikka. Kaunis ja hyvä, jos sitä osaa käsitellä. Elämä on mahtava kokemus, jos sen uskaltaa elää niinku itestä tuntuu. Ei niinku muut. Odotan jo kuivia, kivettömiä asfaltteja, koska se on tällähetkellä onnellisuuden määritelmä. Ja kaikki jotka on kokenu kuivan asfaltin paljaitten jalkojen alla pitkän talven jälkeen, tietää, et se todellaki on yks maailman vaatimattomimmista tavoista viestittää rakkaudesta. Mikään polku ei koskaan tuu olee täysin kivetön, mut se ei haittaa. Pieni nipistys sillon tällön on vaan hyvästä. Se ei anna liikaa aihetta ylpistymiselle, jos ylimielinen hymy vaihtuu pienen piikin johdosta irvistykseen. Hymyilkää, rakastakaa, olkaa onnellisia. Niistä piikeistä huolimatta. Hymyllä meinaan pääsee jo pitkälle, ja onnellisella ihmisellä hymyily on helpompaa.

"Tänään on kyse elämästä. Ainoasta elämästä, josta voit olla varma. Käytä tämä päivä hyvin. Hymyile. Tee maailmasta parempi." 


~Satu


12.1.2015

Suuria Unelmia

Tää päivitys on nyt vähän erilainen. Mul oli sähköpostiin tullu pari pyyntöä siitä että tekisin 10 faktaa musta -ja minun unelmani -videot, niin aattelin nyt sitte yhdistää nää kaks. Väsäsin tän tossa loman aikana kasaan ja aattelin sen nyt julkasta :D Kirjallista päivitystäki oon nyt hionu viimesen kuukauden, ja mulla on niitä tossa kaks nyt odottelemassa julkasua, joten neki tässä varmaan lähipäivinä tulee julki :) 
ps.videon näkyvyyden kanssa oli jotain ongelmia, mut vaihdoin asetukset  ja nyt pitäis näkyä :D


~Satu