26.2.2014

Eksyin mun tieltä, en löydä takaisin todellisuuteen

Paloin loppuun. En pystyny enää kirjottaa. Yksinkertasesti mulla ei ollu voimaa, aikaa eikä jaksamista kirjottaa tän kaiken keskellä ja pyydän sitä anteeks niiltä teistä jotka tätä on jo kyselly..  Wanhat on ohi, se kaikki oli varmaan kaaosmaisinta aikaa mun elämässä. Koko tää viimenen puoltoistkuukautta on ollu kauheeta.  Wanhojen aikaa, lomalla ja yleisesti tän "tauon" aikana tuli niin paljo sellasii asioit mielee mitkä ei oo moneen vuotee vaivannu millään tasolla. Varmaan kaikki tunnetilat käytiin läpi monee otteesee parinviikon aikana, ja taas moni kokemus kasvatti. Ku heräsin todellisuuteen kaiken hulinan ja naurun jälkee, tajusin taas ettei lukioaikana stressittömyydest oo tietookaa. Yhtäkkii mun pitäis jo olla varma, ja tehä sitovat valinnat kirjotuksii varten. Mä en yksinkertasesti pysty. En vaan pysty kirjottaa nimee paperii joka omaltaosin vaikuttaa niin paljo mun tulevaisuuteen. Mut pakko. 


Ihminen on niin heikko, ku se on vaillinainnen. Sillon ku se ei oo tasapainossa. Sillon ku ajatukset kulkee erimatkaa ku jalat. Yksinkertasesti ku kaikki kasautuu ja sä lyhistyt. Eka sun elämä vaikuttaa täydelliseltä, mut ku alat ajatella liikaa, tehä liikaa ja jättää liikaa tekemättä, sul loppujenlopuks on päällä viitta jota et pysty nostaa sun harteilta pois yksin. 

Jossainvaiheessa olin jo varma siitä mitä teen mun elämällä.. Enää mullei oo hajuukaan.Tuntuu ku olisin menny takaperin ja kaikki muut jatkaa ajatukset kirkkaina ja tulevaisuus selvänä eteenpäin. Eihän se oo niin, mut mulle vaan on ihan järkyttävän vaikeeta löytää se mitä haluun tehä. Miks päätöksenteko on niin vaikeeta? Miks valinnanmahollisuuksia on niin kauheen monta?  Miks muitten pitää jatkuvasti yrittää vaikuttaa mun valintoihin ja päätöksii ja samalla tehä siitä viel vaikeempaa? Kuinka monta kertaa sun pitää toistaa samat asiat ääneen ennenko muut uskoo ne? Entä et uskot ne ite?


Tiiättekö sen tunteen ku  oot tehny paljo töitä ja innoissas ilmotat et oot päässy työhaastatteluun, tai ku kerrot sun suunnitelmista kesälle, ja ensimmäisenä sulle todetaan "et sä pysty". "Miks koitat aina mennä sieltä mistä aita on matalin?" "Mikä sua vaivaa ku ees harkittet tollasta työtä?" "Peru se haastattelu, et sä tollasta haluu tehä koko kesää" Oikeesti. Mistä helvetistä muut voi tietää mitä sun päässä liikkuu. Mikä on sulle parasta. Mistä joku muu voi tietää ettet pysty, miks sitä pitää jatkuvasti hokee? Ku kerrot haluuvasi aupairiks tai inttii, sua muistutetaan siitä kuinka sulla ei oo kumpaankaa mitää mahollisuuksia. "Et sä tulis pärjää siellä" "Olsit vaan kotona, ei noista oo sulle mitään hyötyä" "Meet vaan massan mukana, et sä tota oikeesti haluu" Mistä joku muu voi oikeesti tietää mitä SÄ haluut. Ei mistään. Ei kukaan tunne sua niinko sä tunnet ittes. Kukaan ei nää ulospäin sitä mitä sä ajattelet. Kukaan ei voi tulla kertoon sulle mitä sä haluut tehä 20:nen vuoden päästä tai missä haluut viettää kesäs. Ne on päätöksii, joihin kellään muulla ei pitäis olla minkäänäköstä sananvaltaa. 

Kukaan ei voi päättää sun puolesta et koska alat kirjottaa ylioppilaaks, tai mitä kirjotat. Ei kukaan voi kertoo sulle sun lempivärii koska et ite osaa päättää sitä, tai koska haluut muuttaa pois kotoo. Miks ihmiset sit jatkuvasti yrittää sitä? Koittaa jatkuvasti saada sut pois siltä tieltä minkä oot ite valinnu, mikä tuntu siltä oikeelta. Miks se valinta minkä teit, ei kelpaa muille? Eihän se niitten oo.



Alatteko ymmärtää miksen kestäny enää? Yhtäkkii koulusta ja kaikesta tuli asia jonka teki koska oli pakko. Koska muut halus että teet sen. Sulle ei annettu vaihtoehtoja. Tainojoo, annettiin. Sä tulit koulusta kotii, sulle hoettiin joka ikinen päivä sitä kuinka mistää ei tuu mitää. Kuinka voisit vaa luovuttaa, koska jokatapaukses susta ei tuu yhtää mitää. Kerroit arkoja ehdotuksia siitä mikä haluaisit olla, ja sulle joka kerta todettiin "sellasella ei oo mitään tulevaisuutta, sellasista tulee niit yhteiskunnan hylkiöitä." "Jos valittet jonku asiakaspalveluammatin, susta tulee just sellanen kusipää jota kaikki vaa vihaa. Sielä pärjää vaan ne jotka on luotu kusettamaa." Miksei kukaan anna ees mahollisuutta yrittää? Mahollisuutta yrittää luoda ja tehä jotain parempaa mitä se on ollu aikasemmin. Miks sut pitää heti pudottaa kivuliaasti alas.


Oon monta kertaa miettiny, ja aiemminki puhunu siitä kuinka muut vaikuttaa nuoren kehitykseen ja ajatusmaailmaan. Kuinka niin moni asia näyttäytyy jokaselle ihmiselle niin erilaisena. Toinen näkee kuussa mahollisuuden siitä et voi joskus nähä ku se nauraa, ja toinen kattoo kuuta ja ajattelee vaa katkerasti sitä, kuinka maailma on niin epäoikeudenmukanen ku se päästää maasta pois vaa rikkaat ja kuolleet. Toinen muistelee menneisyyttään varovasti, niinku ei haluais muistaa sitä tai ihmisiä joita sinne on kuulunu, ja toinen muistelee sen saman ihmisen menneisyyttä täydellisenä. Levittää  kaikille juttuu siitä kuinka toisen elämä on täydellinen ja kuinka pahasti sun oma kusee. Entä jos se oliki sun elämä joka oli täydellinen, muttet vaa osannu arvostaa sitä?

Ootteko koskaa miettiny sitä että ku sä oot jonku "tukena", ni ootko oikeesti sen tukena vai tukahdutatko sen? Vaikutatko sä sen päätöksentekoo kommenteilla, jotka oot lausunu ihan vaa ohimennen ja joitten on tarkotus olla se lohduttava tekijä?  Kadutko jotain sun elämässä niin paljon, et yrität elää ne menetetyt hetket jonkun toisen kautta pilaamalla sen elämän, tai elämällä sen toisen elämää niinku olsit halunnu elää omas. Onks väärin tönästä toinen nurin, et voi ite loistaa? 


Miettikää lapsuudestanne joku sellanen hetki, joka on vaikuttanu teihin pysyvästi. Oliks se hetki kivulias muitten ku sun kannalta? Mikä siitä teki kivuliaan ja mitä sä siitä hetkestä muuttaisit? Voitko nykyään hymyillä jollekki väärälle valinnalle tai kipeelle muistolle, vai vieläks se sattuu? Vieläks se sattuu muistaa ne hetket jolloin olisit kaivannu sihen vierelle jotain ikean pupun lisäks? Voiks kipu olla kaunista jos jäljet siitä on syvällä, mut pysyviä?

Pahottelut sekavasta päivityksestä. Kertokaa omii kokemuksianne kommentteihi ja antakaa vinkkejä seuraavien päivitysten aiheisii..:)

  ~Satu