19.11.2013

Arvokas?


Varmaan kaikki on joskus kokenu sen. Sen tunteen, ku vaan tuntuu ettei riitä. Se mitä teet ei riitä muille, eikä sulle itelles. Sä et riitä. Eikö?


Moni ihminen sortuu "luokitteluun", iteki myönnän sen. Luokitellaan toinen ihminen "paremmaks" ku toinen. Toinen on kauniimpi, taitavampi, ylipäänsä vaan parempi. Ja mikä parasta, se toinen on onnistunu elämässään niiiiin täydellisesti ja toinen sit taas onki ihan vastakohta. Täys epäonnistuja. Kaikessa. Miksei jokanen vois elää elämäänsä niin et on ite tyytyväinen. Se  on sun elämä, ei kenenkään muun.. Miksei kaikki vaan riitä sellasena ku ne on?
Koska ajatellaan, et muut ei hyväksy sua sellasena ku oot, kukaan ei enää oikeesti oo aito. Kaikki yrittää luoda illuusion "täydellisyydestä" jättämällä asioita kertomatta, liiottelemalla, kaunistelemal asioita. Enää "sankari" ei oo ihminen joka tuntee tarvetta olla apuna tai tukena, tai joka pysähtyy kysymään et onks kaikki hyvin. Nykypäivän sankari on se ihminen joka kävelee ohi. Se kenellä on täydellinen elämä.


Miten määritellään täydellinen elämä? Eiks vois olla vaan ihan tavallinen elämä? Hyvä jos sua pidetään ees ihmisenä jos tavotteet ja unelmat on arkipäivisiä. Jos suurin toive on selvitä seuraavaan päivään, sussa täytyy olla jotain vikaa. Vai eikö kaikki toivo omaa saarta ja pääsevänsä naimisii prinssi Williamin kanssa?

Ihmistä ei arvosteta enää ihmisenä. Kaikki katotaan sen mukaan, paljoko susta on hyötyy yhteiskunnalle. Kuinka menestyny ja suosittu on. Jos oot yksin, ei kukaan tuu puhuu sulle, kukaan ei haluu tutustuu, koska sun ympärillä ei oo ketään muuta. Ihmiset ajattelee et susta tulee sille kaamee taakka,  koska et kelpaa muille ni miks sun pitäis sit ajatella toisin. Miks sun pitäis vaivautuu. Se on oikeesti aika surullista. Ihmiset ja niitten ajattelutapa. Mikä sen muutti? Joskus.. joskus ihmiset oikeesti arvosti muutaki ku ittensä, muutaki ku näkyvää materiaa. Ne arvosti perhettä, koska ne ei olis tullu toimeen muuten. Nykyään ollaan tekemisis muitten kans jos niist on jotain hyötyy sulle itelle...


Niinhän sitä sanotaan, et ne piirtet mitkä toisessa ärsyttää, on niitä samoja asioita mitkä sä löydät itestäs.  Minkä takia ihminen sit käyttäytyy niinku käyttäytyy. Kai, koska ajatellaan mihin ite kiinnittää toisessa huomiota, esimerkiks ulkonäössä, käyttäytymisessä ja asenteessa. Huomataan itessä samoja asioita ja pelätään et toiset ihmiset luokittelee sut "huonnommaks" niitten perusteella. Aletaan muuttaa itteään, omaa persoonaansa ja muokataan omia arvoja. Yritetään olla päinvastanen ku ennen. Ettei herätetä negatiivista huomiota. Ettei toiset arvostele. Se ihminen muuttuu, mut kuinka raskasta se on henkisesti? Laitetaan elämänkatsomus iha uusiks.
Mut ihmisethän on kaikki ihan erilaisia.. Kaikki kiinnittää sussa huomiota ihan eri asioihin. Et sä voi olla kaikkien mielest täydellinen. Vai voitko? No tietysti jos on erilainen kaikkien ihmisten kanssa... Mut se loistaa läpi, sen näkee jos ei oo "normaalisti". Jos yrittää olla joku joka ei oo. Ei, se ei vaan toimi.. Ku muuttuu, ni voiks kadottaa ittensä? Ei enää tiiä kuka on. En sano et muuttuminen olis aina huono juttu. Toiset vaan tarvii sen et pääsee eteenpäin. Mut sillä on vaikutuksia kaikkiin. sun päätöksillä on vaikutuksia muihinkin. Ne ihmiset ketkä on aiemmin ollu "erilaisiasamanlaisia" onki nyt enemmän "samanlaisia". Sillon se ihminen kasvaa erilleen entisestä. Tavallaan alottaa kaiken ihan alusta.


Jos jokainen vaan pystyis hyväksymään ittensä ja toiset sellasena ku ne on, elämä olis helpompaa kaikille. Ei olis niitä yksinäisiä, tai niitä jotka valittee ympärillä olevat ihmiset palkkatason mukaan. Ei olis niitä, jotka yrittää kasvattaa omaa egoaan särkemällä toisen. Jos ihminen olis aito, ja nauttis jokaisesta hetkestä niin paljo ku pystyis, se sais täst elämäst niin paljo enemmän irti. Sillä olis joku tarkotus. Joku tavote.


Elämä olis elämisen ja ihmiset kiitoksen arvosia, jos jokainen ajattelis edes hetken mennyttä ja nykyhetkee pidemmälle. Millanen vaikutus niillä ihmisillä on sun elämään 5 vuoden päästä. Millanen vaikutus sun tekemisillä tai olemisella on muitten elämään 5 vuoden päästä.
Jos jokainen vaan oppis arvostaa vähääkään sitä mitä on saanu. Ottais opikseen mustelmista polvissa eikä kompastuis jatkuvasti samoihin kuoppiin. Jos harkittis pienen hetken ennenku alkais tapella turhasta. Oikeesti laskis sinne kymmenee, puris hammasta. Säästyttäis niin paljolta. Antais muille välillä omaa tilaa eikä olis jatkuvasti huohottamassa niskaan. Miettikää nyt kuinka paljo vaikutusta sil olis... 


Ajattelin olla reipas ja kirjottaa, et jaksaisin jatkaa taas lukemista... Et saisin muut ajatukset oikeesti pois päästä.. Onhan tää tyhjentävää lukee tätä läpi uudestaa ja uudestaa ja koittaa yrittää ettii kirjotusvirheet pois.. En ymmärrä, kuinka mun äikännumero voi olla se mitä on, jossen osaa ees kirjottaa....:o


Tälhetkel toivosin vaan et suihkusta tulee viel lämmintä vettä..


Ja näin loppuun, Paappa mulla on niin kova ikävä<3
PS. Mullon parhaat ystävät:*

15.11.2013

Koska kuvat kertoo enemmän...

En ymmärrä kuinka aika menee näin hirveen nopeesti... Taas alkaa koeviikko, ja taas odotan uutta reissuu:) Taas oon ollu kirjottamatta ja taas ollaan sovittu uusii asioita "uusien" ihmisten kanssa siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan:) Taas on koulutöitten palautukset myöhässä ja taas niiiiin monta hyvää muistoo sydämessä. Taas on väitelty oikeuksista, vastuusta, vapauksista ja velvollisuuksista, ja taas on ihan pihalla kaikesta. Mut yleensä se on normaalii, sellast sattuu kaikille. Taisiis toivottavasti:D Laitoin tän päivityksen nyt aikalailla kuvamuodossa, koska... jep, niinhän ne kertoo :) 






Tehtiin järkyttävän hyvää suklaakakkuu Siinan ja Annikan synttäreille ja oltiin Koti-ja kouluyhdistyksen Halloween-juhlissa Jennin,Siinan ja Annikan kans tekemäs hattaroita ja palkittemas pikkulapsosia ja Siina oli kasvomaalailemas:)



Bussi jätti mut tiistaina pysäkille ja Mikaelan ja Annikankans sorruttiin koruostoksille ja Pancho Villaan lauantaina.. Taas:3


Haloo Helsinki oli käymässä Klaukkalassa keikkailemassa, ja sieltä meki sit ittemme löydettii Annikan,Mikaelan,Siinan ja Allunkans. Blue eyed sons oli lämppäämässä, ja hienosti meni!:)











Oulukuvejaaaaa:) Kamera oli Marcon hellässähuomassa joten kuvii tuli vähäniinko.... kaikesta... Eikä ne oikeen oo tännesoveltuvaamateriaalia, so kiitos kuitenki:D






Sori, kuvat tuli piikkusen sekalaises järjestykses ku vaan klikkailin menee:)

 Kuukaudessa ehtii tapahtuu vaikka mitä, ja on ihmeellistä mitä kaikkee siin ajassa saa aikaseks, ja sit taas toisaalta mikä kaikki jää tekemättä, ku ei vaan yksinkertasesti jaksa. Mut ku jättää sen yhen työn tekemättä, ni mikä oravanpyörä siit sitte tulee..  Asiat vaan kasaantuu, ja sit loppujen lopuks ei enää tiiä mistä alottaa, eikä pysty alottaa ollenkaan koska, ei vaan osaa. Ei tiijä mikä on se tärkein, mikä on pakko saada hoidetuks pois alta ja sit niit kerääntyy vaan lisää. Sen huomaa aina viimestään kurssin lopussa tai ku koeviikko alkaa et on taas ihan solmussa kaikkien kanssa. 

Mietin monta päivää et mitä kirjottasin.. Mistä mulla on joku tietty mielipide.. Tajusin et on järkyttävästi asioita joista ei puhuta. Ei puhuta siitä, kuinka "nykyaikana" lapset tottuu ihan vääränlaiseen elämään. 
On niin surullista nähä, kuinka joku omista läheisistä kasvaa täällä. Taisiis, nykyään lapset vaatii paljo enemmän, mitään kunnioitusta ei oo ketään kohtaan. Kaikki elää "syrjäytymisen" pelossa, ja ihmisluonto muuttuu jatkuvasti. Kaikesta luodaan niin modernia ja elektronista. Nelosluokkalaiset saa järkyttäviä raivokohtauksia ja väkivallankäyttö on yleistyny tyttöjenki keskuudessa.. Ei kukaan enää puhu, paitsi ku yrittää kaupata huumeita kolmasluokkalaiselle.

 Jotenki vaan tuntuu et asiat ihan yleisesti menee kokoaijan vaan paljo huonompaan suuntaan. Lapset ei enää puhu keskenään , ei leiki barbeilla tai kotia eikä tee käpylehmiä. Ne pelaa kännykällä, pleikkarilla millävaan, eikä vanhemmat voi asialle yhtään mitään. Ketään ei enää kiinnosta, kukaan ei enää jaksa edes yrittää tehä asioille mitään. Opettajillakaa ei oo enää minkäänlaista auktoriteettia, eikä ne saa millään tavalla rankasta lasta, vaikka siihen olis aihettaki. Kirjallinen huomautus kotiin, jälki-istuntoo.. Siitä ku ei oo mitään hyötyy.. Lapset ja nuoret saa just sen mitä ne haluaa ja ite ei tarvii tehä mitään sen eteen. Kuinka ne pärjää tulevaisuudessa, vai lasketaanko valtkunnallista tasoo niin alas että tyhmemmätki pääsee hyväpalkkasiin töihin koska kukaan ei enää opiskele tai edes vaivaudu hakeutuun niihin ns. huonompiin töihin... 

Kokoajan edistetään teknologiaa ja teollista kehitystä, miksei vaan voitas maksaa oravannahoilla ja kepeillä... 10 vuoden päästä ihmiset ei edes muista et on ollu kirjoja ja papereita, koska kaikki on sähköstä.. Koulukirjat on e-kirjoja ja kukaan ei enää kirjota mitään käsin. Lapset kasvatetaan siihen et vanhemmat on aina hoitamassa kaikki asiat. 

Oon aiemmin puhunu itsetunnosta ja muitten asettamista ennakko-odotuksista ja siitä millaset paineet ihmisillä on jatkuvasti miellyttää jotakuta. Kaikki nää vaikuttaa toisiinsa, sitoutuu yhteen. 

Tää oli vähän sekava, mut ehkä se on kestettävissä..  Tähän loppuun pätkiä meijän projektin sanotuksista, jotka  jotenki osuvasti tavallaan kuvaa sitä, mitä ihmiset nykyään ajattelee, tai miten maailmaa vois kattoo eri näkökulmista ja kuinka sitäkautta siitä tulis niin paljon moniulotteisempi ja kauniimpi. Kuinka tätä kaikkee vois ymmärtää erilaisten kielikuvien kautta ja kuinka ihmiset vois yrittää avata silmänsä sille mikä on sisällä, ei välttämättä näkis vaan sitä mikä on just tässä, just nyt, vaan näkis pidemmälle, ajattelis huomiseen ja perehtyis paremmin, mut samalla eläis täysillä tätäpäivää, koska koskaan ei tiijä koska kaikki loppuu..

"Kuinka kaunista katseltavaa, 
on käsi toisen lomassa.
Kyyneleen tuo poskelle lämpöisen, 
muistot menneiden aikojen. 
Voin tarvitessa itkeä kuitenkin,
vasten olkapäätä ikuisen ystävän.

Juokse kunnes jalat eivät kanna,
lentoon lähteä sanojesi anna.
Askel kerrallaan huomiseen,
oomme tulleet kulkemaan.
Olet turvassa,
suojassa takana hymyn.
On kaikki hyvin,
näkeehän sen silmistä."

"On niin helppoa odottaa,
levittää siivet,
nousta ilmaan.
Helppoa kuunnella sanoja jotka särkee,
pidellä kättä joka pettää.
Luottaa tulevaisuuteen,
seisoa myrskyssä suorana.
Niin helppoa.

On niin helppoa luovuttaa,
laittaa silmät kiinni,
jäädä paikalleen.
Niin helppoa tunnistaa kauneus,
olla sanoista vapaa.
Katsoa kaikkia värejä,
nähdä ulkokuoren alle."

"Itke kaikki pois,
anna kyynelten valua.
Ollaan hetki hiljaa,
hetki tässä.

Tunnetko sen, 
mä tässä oon.
Kera siiven valkean,
sua suojelen.
Ojenna kätesi,
luota.
Mä tässä oon sua varten.

Naura tuska pois,
anna sen soida kauniina.
Levitetään siivet,
annetaan jalkojen viistää maata."

~Satu