Maailma muuttuu, muutunko mukana

Kuinka moni ajattelee ennenko sanoo tai toimii? Kuinka moni koittaa asettuu sen toisen asemaan ennenko sanoo pahasti? Kuinka moni on joskus sanonu toiselle pahasti? Mietippä hetki.. Tuleeks siit hyvä mieli? Saatko sun omaa itsetuntoo kohotettuu, ku satutat sitä toista? Todellisuudeshan se ketä vaik haukut anonyymisti, on vahvempi ku sä. Se pystyy ottaa sen kritiikin vastaan "kasvottomalta". Ajatellaan, et "jos laitan tän viestin anona, se ei periaattees ookkaa multa. Kukaa ei voi yhistää mua sihen, ja saan silti satutettuu toista. Hitto et on nerokas keksintö." Joten vinkki, älä kirjota mitään, mitä et vois sanoo kasvotuste. Tää nyt vaan sivus tätä mun aihetta mistä aattelin puhuu, ni piti mainita. Ihan vaan koska mun käy sääliks niitä ihmisiä joihin tällanen kohdistuu. Se yks alottaa sen, laittaa jonku julman kommentin, ja seuraavat jotka näkee sen kommentin, kelaa et joo tälle voi sanoo mitävaa koska tälle o ennenki sanottu. Ei oo mein vika jos se teke itellee jotai tai masentuu tai mitävaan, koska muutki ni mäki.

Mutta siis, nuoriso. Kuinka herättävää on oikeesti nähä miten tää maailma muuttuu. Ihan vierestä. Kuinka lapset on vielä paljo julmempia ku mitä sillon ko ite oli tyylii kakkosella. "Nykyajan" lapset opetetaan ihan liian pieninä, ihan liian hyvään. Kuinka ironista on puhuu nykyajan lapsista ko on ite 17, mut ku nii se on. Ei me oltu aikanamme tollasii. Ei me haukuttu vastaankävelevää vanhusta lyttyy tai ruinattu rahaa ohikulkijoilta. 



Olin kävelemäs himaa tos ykspäivä, ni mun edessä käveli kolme poikaa ja tyttö, ehkä kolmasluokkalaisii ja sit niitten eessä käveli sellanen vanha nainen pienen koiran ja kävelykepin kans. No sit tää "nuoriso" alko huudella sille kaikkee ja kinus rahaa ja sit ne alko raivoo siin et "vitun kusipäähuora! Tollasii kyrpänaamasii läskipaskoi kaikki ! Et sä tee sil rahal enää vittu yhtää mitää ku oot haudas koht saatana kuitenki!!" Nii ! Meillon viel elämä edessä ja nyt sä vitun vammane oot pilannu sen. Kuole pois vittu. Ei sua kukaan tarvii!" Voin vaan kuvitella miltä siit naisesta tuntu. Se jäi seisoo sihen iha hiljaa ko ne lapset lähti juoksee sit naureskelle pois. Itkin jo melkee itekki sitä mihin tää mailma on menos ja ku sit kävelin sen naisen kohalle, mun vaan teki mieli halata sitä, koska en osannu sanoo mitää. Kysyin sit silt et onks kaikki hyvin, ni se vaan sano et onneks on vielä sunlaisia ihmisiä, jotka näkee mitä ympärillä tapahtuu. Sit sanoin sille et oon tosi pahoillani mitä kävi, hymyilin ja katoin sitä silmiin, ni se hymyili mulle takas ja sano et kiitos. Sit se vaan lähti kävelee toiseen suuntaan. Mulle jäi niin paha olo siitä etten voinu tehä mitää enempää..:( Tätä mä en nykymaailmassa ymmärrä..

En ymmärrä sitä, kuinka lapsesta voi kasvattaa tällasen. Kuinka maailman on pitäny muuttuu et kolmasluokkalaiset käyttäytyy näin. Sillon ko ite olin ykkösellä, sain sentään jotain kasvatusta. Herreguud että oon kiitollinen mun ykkösluokan opettajalle, ettei musta tullu tällasta. Eihän se oo opettajan tehtävä huolehtii siitä, kuinka lapsi käyttäytyy koulun ulkopuolella, mut kyl se vaikuttaa sen lapsen kehittymiseen, miten sitä koulussa kohdellaan. Millasessa arvossa sitä lasta pidetään. Voin kertoo, et todennäkösesti jos olisin alottanu koulunkäyntini täällä, en olis tällanen ko nyt. Olisin iha varmasti viel kamalampi, koska jo pelkästään mun toisen luokan opettaja vaikutti mun käyttäytymisene niin paljo. Jos mun muualta saatu perusta ei olis ollu niin hirvittävän vahva, olisin todennäkösesti yks noista "nykyteineistä". Puhumattakaa siitä, mitä tapahtu yläasteella. Jos opettajat levittää sust juttuu, ja alkaa kohdella sua kuulopuheitten perusteella. Ni mikä on sun tulevaisuus? Sä oot siel ojassa, koska koulu on vaikuttanu niin paljo sun ihmiskäsitykseen. Koulu on se paikka, mis lapset oppii suuren osan asioista. Sillonhan sen paikan pitäis olla rakentava. Ei niin, et ihmiset sielä näyttää sulle esimerkkiä siitä, kuinka ihmisiä kuuluu kohdella eriarvosesti, kuinka pitää uskoo juoruja ja erottaa joku porukasta. Pitää valita se joku kelle huomautetaa aina. Pitää opetaa se, kuinka ei enää arvosteta ketää. Käytetään häikäilemätöntä valtaa ja isketään heikoimpaan. Ei opeteta huomioimaan toista. Pitää aina olla ite se vahva. Ite se joka määrää, se kellä on diktaattorivalta. Vapaus valita kohteet, ettei tuu ite valituks.

En vaa ymmärrä missä ollaan tyyliin kymmenenvuodenpäästä, jos tätä tahtii mennää pahempaa suuntaa. Se et kolmasluokkalaiset puhuu siitä, kuinka niil tulee kiire menettää neitsyytensä ennenko menee neloselle ettei aleta kiusata. Kuinka huumeet pitää kokeilla viimestää neljännen luokan loppuu mennes, ja kännissä pitää sekoilla samoihin aikoihin. Anteeks mitä..!? Sairasta. Niin käsittämättömän sairasta. Sit kymmenen vuoden päästä ihmetellää, ko porukka jää työkyvyttömyyseläkkeelle ennenko lopettaa koulut.. Tai sama kesätöitten kanssa. Kaikki puhuu, et ko ei mistään saa töitä, ja sit ne ei ees hae, koska todennäkösyys päästä töihi on nii pieni.

Oon niin vihanen siitä, että nykylapset ei osaa arvostaa tai kunnioittaa yhtäään mitään. Ei yhtään mitään. "Sain joululahjaks VAAN iphonen, ni hajotin sen kosk vitutti nii paljo." Vaan? Vaan?! Herätkää. Pienenä olin kiitollinen ku sain joululahjaks uudet kurahanskat. Oon kiitollinen et joululahjaks porukat makso mun vanhojentanssimekon. Arvostan sitä, et mummo kutoo mulle villasukat. Koska 1) Se on tehny töitä niitten eteen 2) Ne on hyödylliset 3) Mummon tekemät villasukat<3 Ne on lämpimät, ja se ihminen on aina sun lähellä ko ne on sulla jalassa. Sä muistat sen ihmisen. Se on neulonu sen rakkauden niihin villasukkiin. Sä voit aatella, et joku on nähny sun eteen oikeesti vaivaa. Nykyään sanotaan vaan, et "en haluu tulla mummolle ko se on ärsyttävä." tai et " meen kaverinkaa ryyppää, en tosiaa tuu kylää millekkää mummolle. Sehä o haudas jo koht" Järkyttävää. Miettikää mistä kaikesta jäätte paitsi, mistä kaikesta ootte jääny paitsi ku jätätte menemättä sinne mummon luo. Kuinka hyvä mieli sille mummolle tulee, ko sä käyt siellä. Se on myöhästä tajuta aikusena, et asiat olis voinu tehä toisin. Kunnioittakaa, arvostakaa, oppikaa, rakastakaa. Sillä pääsee jo pitkälle, ja elämäst tulee paljo helpompaa. Elämäs on taas yks ainesosa lisää. Tää kaikki onneks opettaa mua vaan arvostamaan ja rakastamaan enemmän sitä miten mut on kasvatettu ja mitä mulle on opetettu. Tää opettaa mua rakastamaan sitä, mikä mä ite oon. Pitämään kiinni siitä mitä mulla on.

Hyvää joulua kaikille! <3