Unohdettu?

Moi taas:)!

Oon kirjottanu viimeks kuukaus sitte... Härreguud.... Joo täs on ollu aikapaljon tekemistä ja menoo ja meininkii ja kuukaudessahan ehtii tapahtuu vaikka mitä! :o Ajattelinn nyt vaan tässä ilmotella, etten oo unohtanu tätä, on vaan tullu niinpaljo kaikkee muutaaaa:o  Toisaalta syytän aikaa siitä mitä en oo uskaltanu alottaa, ja yritän vaan siirtää tätä eteempäin.... : o En oo uskaltanu kirjottaa... En, koska sain edellisestä tekstistä senverran ihanaa palautetta, et pelkäsin hajottavani kaiken, jos jatkan:) Mut elämä on täynnä pelkoja, ja osa niistä vaan pitää kohdata.. 

Syksy on tullu ja on paljo ihania aamuja:) Pikkasen pakkasta ja sikakylmä, mut kuitenki se kaikki on ihanaa koska se tuo vähä vaihteluu kaikkeen normaaliin... Puhutaan aina "syysmasennuksesta", "kaamosajasta", jep oon huomannu tän.. .Jotenki ei jaksa mitään, kokoaika jatkuva menemisen tarve, ei osaa olla aloillaan, kaikki menee pöpelikköö ja kauhee stressi kaikesta... En tiiä johtuuko syksystä vai onko muutenvaan tämmönen kausi... : o 

Tän sykysn myötä oon alkanu pelkää sitä että jäisin yksin.. Tuntuu vaan siltä että kaikki on kaukana, kaikki on poissa... Ketään ei kiinnosta.. En oikeesti ymmärrä mistä tää johtuu enkä haluis tuntee näin, mutten vaan voi tälle mitäännn.. Koulussaki, vaikka olisin sadan ihmisen ympäröimänä, silti tulee fiilis, et on vaan ihan yksin. En tiiä eihän se niin oo ja meil oli ihan mahti tyttöjeniltaki aitassa viimeviikonloppuna? Vai sitä edellisenä? Tätä mä tarkotan... On niin paljo kaikkee etten muista missä on mitäki ja missä oon ollu millonki ja mitätehny missä... Järkyttävää... Haluun vaan pooois, vaihtaa maisemaa, katella ku maisemat vaihtuu ja kaikki tekeminen jää taakse. Olla vaan, kokeilla uusii asioita, kunhan vaa pääsisin oikeesti pois täältä. Tän takii moni on jo varmaan kyllästyny ku hoen kokoaika Oulun -reissusta syyslomalla, mutku en vaan jaksa enää olla täällä:o Oon ihminen jonka on pakko välil nähä muutaki ku sama koulutie ja sama katonharja ja hevoset laitumella... Haluun päästä irti rutiineista...Irti kaikesta..

Toiset pelkää hämähäkkejä, toiset esiintymistä, toiset erilaisii kokemuksii, mä pelkään vaan kokoaika menettäväni kaiken.. En paljoo, mut kokoaika on kuitenki sellanen ahistava tunne, et mitäjos joku yhtäkkii joutuuki onnettomuuteen ja jättää mut, itsekästä, tiiän, mutku niin vaan  on.. Sitä tapahtuu kokoaika niin paljon, kokoaika jollekulle, pelkään vaan että joku mulle tärkeistä ihmisistä on seuraava, koska koskaan ei voi olla varma  miten täs elämäs käy.. Liian monella se oma polku loppuu kesken...

Tästä piti taas tulla ihan pikkunenpostaus, mut näinkävi :D